ELÄMÄÄ KAUPUNKIIN – KAUPUNKI ELÄMÄÄN

Suomen tulevaisuus rakennetaan kaupunkeihin. Seuraavin periaattein
kaupungeista – myös Tampereesta – tulee erinomaisia paikka elää, asua ja
yrittää.

1. Tiivis ja tuottava

Maailma kaupungistuu. Kaupungit tarjoavat työpaikkoja, koulutusta, palveluja, kulttuuria
– ja muita ihmisiä. Yksityisen ja julkisen talouden kannalta ei ole yhdentekevää, minne
ja miten yhdyskunnat muotoutuvat; vain riittävän tiivis rakentaminen takaa
infrastruktuurin taloudellisen ja tehokkaan käytön sekä turvaa asiakaspohjan julkisille ja
yksityisille palveluille. Samalla se luo mahdollisuuden kontakteille ja verkostoitumiselle
sekä kaupunkikulttuurin kehittymiselle.
Vastaavasti hajaantuva kaupunkirakenne johtaa suuriin infrastruktuuri- ja
toimintakustannuksiin sekä estää kasautumisetujen syntymisen. Hyvä kaupungistuminen
edellyttää uudenlaista kaupunkipolitiikkaa myös valtiolta esimerkiksi liikenteeseen ja
asumiseen liittyvien investointien turvaamiseksi. Suuret kaupungit ovat maan kasvun
moottoreita, mikä puolestaan palvelee myös ympäröiviä maakuntia.

2. Monimuotoinen ja elävä – kaikille

Dynaaminen kaupunki on jatkuvasti elävä. Erillisten asuin-, työpaikka- ja palvelualueiden
sijaan erilaiset toiminnot tulee sekoittaa eläväksi ja toiminnallisesti houkuttelevaksi
kokonaisuudeksi. Erityisesti ydinkeskustassa soisi olevan elämää kellon ympäri. Tämä
lisää myös sosiaalista turvallisuutta.
Tasapainoinen kaupungistuminen edellyttää kohtuuhintaisen asumisen riittävää
turvaamista. On parannettava alemmin palkattujen palveluammateissa toimivien sekä
myös lapsiperheiden mahdollisuuksia kaupunkiasumiseen. Tämä on myös
elinkeinopoliittinen kysymys. Asuntotuotannon kohtuuhintaisuuden kannalta on
lievennettävä vaadittavia autopaikkanormeja sekä pyrittävä vaikuttamaan
pitempiaikaisiin asuntolainoihin. Tarkoituksenmukaisen, toimivan ja tehokkaan
kaupunkirakenteen saavuttamiseksi rakentamisen painopisteet tulee pitää
joukkoliikenteen runkoreitistöjen tuntumassa.

3. Ihmisläheistä ja kestävää liikkumista

Kävely on kaupungin peruskulkumuoto. Erityisesti ydinkeskustaa ja aluekeskuksia tulee
kehittää kävelyn ehdoin ja kävelyalueita lisäämällä. Hiukan pidemmillä matkoilla pyöräily
on erittäin varteenotettava vaihtoehto. Sen voimakasta suosion kasvua tulee tukea
panostamalla pyöräverkostoon ja -pysäköintiin sekä kunnossapitoon – erityisesti talvella.
Joukkoliikenne on kaupungin ja kaupunkiseudun toimivuuden sekä työssäkäynnin ja
asioinnin perusedellytys. Sen tulee perustua taloudellisiin ja tehokkaisiin ratkaisuihin –
runkoreiteillä tulee suosia suuren kapasiteetin raideratkaisuja.
Henkilöauto on kaupunkiympäristössä huono kulkumuoto tilantarpeensa sekä
turvallisuus- ja ympäristöongelmiensa vuoksi. Näin ollen sen houkuttelevuutta erityisesti
keskusta-alueella tulee rajoittaa. Pysäköintipaikkanormeja tulee muuttaa siten, että
uudisrakentamisessa paikkoja ei tarvitse rakentaa kuin markkinaehtoisesti riittävä
määrä. Kaikkia kaupungin merkittäviä infrahankkeita tulisi arvioida avoimesti, yhtäläisin
kriteerein sekä kattavin hyöty-kustannuslaskelmin.

4. Rakentaminen kestää aikaa ja katsetta

Rakentamisen laatuun on kiinnitettävä erityistä huomiota kestävän ja visuaalisesti
miellyttävän kaupunkimiljöön turvaamiseksi. Rakentaminen ei saa olla monotonista – on
pyrittävä viihtyisään ympäristöön hallitulla vaihtelulla ja erilaisia luontoelementtejä
hyödyntäen, kuten järvet, puistot, niityt ja luonnonvaraiset alueet. Viherkatot ja
luontoon sovitetut rakennukset voivat olla myös tehokasta rakentamista. Kaupungin
luovuttaessa maata rakentamiseen, tulisi pyrkiä luovuttamaan tontti kerrallaan nykyisen
kortteli kerrallaan luovutuksen sijaan. Tämä vähentäisi rakentamisen monotonisuutta.
Keskusta-alueella tulee sallia myös korkea rakentaminen ja nykyisten rakennusten
korottaminen asuntotuotannon riittävän turvaamisen eräinä keinoina. Rakentamisessa ja
suunnittelussa on aina muistettava kaupungin skaala – kävelevä ihminen.

5. Luonto on läsnä

Alueet on suunniteltava houkutteleviksi ja osin toiminnallisiksi oleskelu-, virkistys- ja
kohtaamisalueiksi, myös luonnonvaraisia aluekokonaisuuksia turvaamalla.
Keskusta-alueen ulkopuoliset laajemmat ulkoilualueet tulee säilyttää ja turvattava
riittävät reitistöt myös seudullisesti. Koskemattomien metsäalueiden säästäminen villille
luonnolle on mahdollista tiivistä kaupunkia rakentamalla.
Rantarakentamisessa tulee turvata ranta-alueiden julkinen oleskelu- ja
kulkumahdollisuus erityisesti paikoissa, missä se muodostaa osan laajemmasta reitistä.
Kaupunkiniityt ja kasviston istutustoiminta säilyttävät ja lisäävät kaupunkiluonnon
monimuotoisuutta. Pienestäkin alueesta voidaan saada eläväinen ja viihtyisä siirtymällä
nurmikoista rohkeampaan vihersuunnitteluun.

6. Kulttuuri on kaupungin sielu

Kaupunkielämän ja kaupunkikulttuurin kehittäminen lähtee kaupungin eri aktiviteettien
hyvästä yhdistämisestä. Ihmisten määrä, kohtaamiset sekä palveluiden määrä ja laatu
ovat ratkaisevia.
Kaupungin kehittämistä koskevan päätöksenteon tulee tiedostaa erilaiset tarpeet ja
luoda edellytykset kaupunkikulttuurin tasapainoiselle kehittymiselle. Uusiutuvan
kaupunkikeskustan rooli kaupunkilaisten tarpeiden ja viihtyvyyden kannalta on
määritettävä.
Kaupungin on tarjottava erilaisille kansalaisjärjestöille ja -yhteisöille matala kynnys
tapahtumien järjestämiseen. Kaupunkikulttuurin itseohjautuva ja anarkistinen luonne on
tunnustettava. Kaupunkikulttuuri on kohtaamisia niin asumisen, kaupan, että
hallinnonkin kanssa.

7. Yhteinen – suunnittelusta lähtien

Kaupungin kehittäminen on monitahoinen ja yhä haasteellisemmaksi käyvä prosessi,
jossa päätöksenteon ja valmistelun tukena tulee käyttää parhaita kokemuksia,
viimeisintä alan tietoa ja paikallista kuntalaisasiantuntemusta.
Kaupungistumisen voimistuminen edellyttää kaupungin roolin, rakenteiden ja toimintojen
jatkuvaa kehittämistä sekä faktatiedon tuottamista kehityspanosten ja hankkeiden
suuntaamiseksi parhaalla mahdollisella tavalla. Päätöksentekijöiltä on edellytettävä
rohkeutta ja eri näkökulmat huomioon ottavaa päätöksentekoa.
Erityiseksi kehityskohteeksi tulee ottaa kansalaisvaikuttamisen ja -osallistumisen
kannustaminen ja tukeminen. Paras kaupunki syntyy yhdessä kokeilemalla ja tekemällä.
Erityisiä suunnittelukysymyksiä:

• Miten liikenne tulisi järjestää taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävällä
  tavalla?
• Miten kaupungin kehittämisessä voidaan hyödyntää digitalisoitumisen tarjoamat
  moninaiset mahdollisuudet?
• Kuinka kaupunkilaiset ja erilaiset kaupunkitoiminnot onnistutaan ottamaan
  mahdollisimman tasapuolisesti huomioon?
• Millaisin yhteisin päätöksin kaupunkiseutua tulisi kehittää, jotta siitä muodostuisi
  yksi toiminnallinen kokonaisuus?
• Minkälainen kaupunki- ja palvelurakenne muodostaa parhaan mahdollisen
  kokonaisuuden – miten tehdään houkutteleva keskusta?
• Miten asiantuntemukseen ja harrastuneisuuteen perustuva kansalaisaktiviteetti
  tulisi kytkeä kaupunkikehitystä koskevaan valmisteluun ja päätöksentekoon
  nykymuotoisten kuntalaiskuulemisten ohella tai sijaan?